Eilen oli pitkästä aikaa vapaa ilta, ihana sunnuntai-ilta siten, että maanantaina oli tiedossa vapaapäivä. Istuin illalla olohuoneen lattialla ja laitoin pitkästä aikaa telkkarin päälle. Venyttelin, katselin telkkaria ja selailin Internetistä reseptejä, nollailin työpäivää. Sitten huomasin, että tv:ssä oli alkanut pyöriä elokuva Eat, Pray, Love. Laitoin tietokoneen pois, vedin villasukat jalkaan ja kaivoin torkkupeiton esiin ja hyppäsin sohvalle. Katsoin koko leffan, ja tämä oli varmaan viides kerta, kun näin sen.
Edelleen pidin siitä. Julia Roberts on niin kaunis! Ja voiko kukaan näyttää niin hyvältä, kun syö spagettia, hunajamelonia tai oikeastaan mitä vaan! Elokuvan koko osa, missä ollaan Italiassa, on aivan ihana! Ruokaa ja perhettä, elämää! Dolce far niente! Se jäi leffasta mieleeni, se on italiaa ja tarkoittaa "suloista joutilaisuutta".
Leffasta inspiroituneena päätin viettää omaa dolce far niente -päivää, enkä tehnyt tänään oikein mitään erityistä. Tai no, tein kakun. Ja leffateeman mukaisesti söin tosi hyvin.. :D Illalla kävin vanhempieni luona iltateellä, ja söimme kakkua yhdessä.
Luin ihan hetki sitten lehtiartikkelin naisesta, joka suositteli elämään kuin viimeistä päivää. Jep, kliseistä, mutta ihan oikeasti jotenkin minuun kolisi nyt nämä jutut kovemmin kuin aikaisemmin - jotenkin niitä on sattunut silmään useampi lyhyen ajan sisällä, ja tuo toisto on sanut minunkin aivoni heräämään. Carpe fu**n diem. Mitä järkeä on sulloa kaikki hienot ja kivat astiat, servietit, maljakot, vaatteet ja muut kaapin pohjalle ja odottaa sitä jotain päivää, hetkeä, juhlaa, tilaisuutta tai tilannetta, jota varten "voi sitten panostaa". Miksei vain panostaisi itseensä ja kattaisi vaikka perus kotilounaan, couscoussalaatin ja mustat pavut, itselleen mieleisen näköisesti. :) Taisi muuten olla Anne Kukkohovi, kenen suusta viimeisimmäksi kyseiset elämänohjeet olivat.
Edellisen superinspiraation antoi Kylli Kukk, hänen haastattelunsa oli noin kuukausi sitten Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä. Kukk neuvoi käyttämään kauneimpia vaatteita, puhumaan itselle nätisti ja harrastamaan jotai lempeää itsensä rääkkäämisen sijaan. Tuolloin kaivoin kivat vaatteet kaapista etualalle, ja päätin mennä pitkästä aikaa joogaan. Ihana sattuma, sillä tässä uuden kodin lähellä on paikka, jossa voi harrastaa Aerial-joogaa. Ja sitä juuri olin halunnut kokeilla jo kauan!
Viikonloppuna oli veljeni pienen tytön ristiäiset, hän sai mielestäni todella kauniin nimen, Vivia. Vivia on latinalaisperäinen nimi, ja tarkoittaa elämää täynnä olevaa. Mielessäni mietin, kuinka ihanalla pikku Vivialla ei todellakaan ole hätää tässä maailmassa - siinä me olimme paikalla ja läsnä koko suku, neljän sukupolven voimalla. Huone täynnä elämää.
Laittaa taas kiitolliseksi ja nöyräksi... <3
Good night.
